Seikkailu ääriolosuhteissa

Tapasimme FINNARP-retkikunnan johtajan Mika Kalakosken viime vuonna. Keskustelimme kelloista ja saimme idean koeponnistaa Adventurister -kellomallia ääriolosuhteissa. Tästä lähti idea yhteistyölle.

Kalakoski on tehnyt useita tutkimusmatkoja Etelämantereelle ja toiminut retkikunnanjohtajana useiden vuosien ajan. Mika Kalakoski on Adventurister -sanan koko merkityksessä. Lue koko retkikunnan tarina ja yhteistyöstä Rohjeen kanssa.

Etelämantereen löytymisestä 200 vuotta

200 vuotta sitten - Tunnetun historian mukaan tutkimusmatkailijat Fabian Gottlieb van Bellingshausen ja hänen laivansa miehistö löysivät Etelämantereen 27.1.1820. Kolme päivää myöhemmin 30.1.1820 myös Brittiläinen tutkimusmatkailija Edward Bransfield miehistöineen raportoi nähneensä uuden mantereen kaukaalla etelässä.

Tätä suurinpiirtein Yhdysvaltojen ja Meksikon yhteenlasketun kokoista mannerta, johon mahtuisi kaikki Euroopan maat ja johon saisi helposti myös mm. Australian, alettiin toden teolla tutkimaan ja kartoittamaan 1800-luvun lopulla. Tätä tutkimus buumia kutsutaan Etelänaparetkien sankariajaksi (1897–1922), jolloin 17 merkittävää etelänapa-tutkimusmatkaa kymmenestä eri maasta lähetettiin tutkimaan uutta mannerta. Näillä tutkimusmatkoilla kilpailtiin tavoitteesta päästä niin magneettiselle etelänavalle kuin myös maantieteellinen etelänavalle. 

Nykyään Etelämanner on Antarktiksen sopimuksen avulla suljettu sotilaallinen käytöltä ja varattu vain tieteellisiä ja rauhanomaisia tarkoitusperiä varten. Siellä sijaitsee 70 pysyvää tutkimusasemaa 29 eri maasta. Mukaan lukien Suomen Etelämannertutkimusasema Aboa (73°03'S, 13°25'W), jossa uusimman Rohje Antarctican prototyyppi oli nykypäivän tutkimusmatkalla. 

Retkikunnanjohtaja Mika Kalakoski Kapkaupungissa. Kuvat: Pasi Ylirisku / FINNARP 2019

Tutkimukset nykypäivänä

Nykyään Etelämantereen tutkimusta tehdään 70:llä tutkimusasemalla. Etelämantereen tutkiminen luo uutta tietoa maapallon historiasta ja esimerkiksi bio- ja fysikaalisistatieteistä.

Geologistesti on huomattavaa, että Etelämanner ja sitä ympäröivät meret ovat olleet merkittävä osa maapallon esihistoriaa. Sen peruskallion palaset voivat tarjota avaimia oivaltamaan maapallon kehitystä, ympäristön muutosta ja maailman eliöstön kehitystä.

Etelämantereen jäätiköt ovat säilyttäneet sisäänsä myös paljon ns. ilmastodataa, jonka avulla voidaan tutkia ilmastonmuutoksen historiaa ja tehdä ennustuksia tulevasta. Fysikaalisen tutkimuksen kohteina ovat jään, meren, maan ja ilmakehän muutokset ja niiden vuorovaikutusten ymmärtäminen. Tätä tietoa pyritään hyödyntämään ilmastonmuutoksen kuvauksessa ja sen ennustettavuudessa.

Antarctica kylmänä, eristyneenä ja koskemattomana ympäristönä on ainutlaatuinen tutkimusympäristö myös ihmistutkimukseen. Kylmyyden, pimeyden ja eristyneisyyden vaikutuksia ihmisiin tutkimaan seuraamalla mm. alueella toimivien tutkijoiden ja muun henkilöstön terveyttä ja hyvinvointia.

Aboa-tutkimusasema Etelämantereella
Tutkimusasema Aboa. Kuvat: Pasi Ylirisku / FINNARP 2019

Suomen Etelämanner-tutkimus

Suomen Etelämanner-tutkimusohjelman hankkeiden kenttätyöt järjestää Suomen Etelämanner-logistiikka FINNARP. FINNARP myös ylläpitää Etelämantereella omaa tutkimusasemaa Aboa. 

Suomen oma tutkimusasema Aboa avattiin helmikuussa 1989 ja vielä saman vuoden lopulla tehtiin ensimmäinen suomalainen tutkimusretki Etelämantereelle. Oman tutkimusaseman valmistumisen jälkeen Suomesta on tehty tutkimusmatkoja Etelämantereelle säännöllisesti.

Viimeisin retkikunta FINNARP 2019, lähti matkaan Helsingistä 15. joulukuuta ja palasi takaisin Suomeen 3. helmikuuta. Tämän viimeisimmän matkan päätavoitteena olivat painovoima- ja seismiset mittaukset jäätiköllä tutkimusasema Aboan läheisyydessä, kosmisen säteilyn mittaukset italialais-ranskalaisella Dome C -asemalla, sekä Schirmacher Oasiksen järvien vesitaseen, jään ja lämpöososuhteiden mittaukset Venäjän tutkimusasemalla. Tarkemmin FINNARP 2019 tutkimusmatkasta voit lukea heidän omalta verkkosivuilta

FINNARP-2019 retkikunnan mukana myös Rohje pääsi todelliseen ääriolosuhde-testiin. Kehitimme tutkimusmatkaa varten Rohje Adventurister kellosta oman Antarctica-edition mallin, joka pääsi tulikokeeseen tutkimusryhmän johtajan Mika Kalakosken mukana. Kelloon luonnollisesti valikoitui kylmiin olosuhteisiin sopiva rannekevaihtoehto, suomalainen käsityönä valmistettu poronnahkaranneke.

Jututimme Mika Kalakoskea heidän palattuaan takaisin Suomeen. Kalakoski on ollut retkikuntien mukana jo toistakymmentä vuotta. Halusimme tietää tarkemmin millaista oikeasti on työskennellä Etelämantereella.

Halusimme aluksi tietää onko etelänavalla aluskasvillisuutta tai elämää. Tähän Mikalta saikin tyhjentävän vastauksen: “Ruohovartisia kasveja kasvaa niemimaalla. Täällä missä me toimimme on myös pikkuisen sammalta. Sitä kasvaa siellä missä on eläinten jätöksiä. Eläimet ovat pääasiassa hämähäkkieläimiä ja karhukaisia, eli mikroskooppisia hyvin pieniä eläimiä. Sulamisvesi lammikoissa on myös nauhamaista levää.” 

Meitä myös kiinnosti, minkälaisilla vehkeillä näissä oloissa pääsee liikkumaan. Liikkumiseen heillä on kuulemma käytössä mm. moottorikelkkoja, Toyota Hilux (44-tuumaisilla renkailla) sekä muun muassa Nasu-telakuorma-autoja. 

Monia saattaa myös kiinnostaa miten nykyaikaisen tutkimusmatkan rahoitus tapahtuu ja kuinka usein tutkijat ylipäätään pääsevät matkustamaan Etelämantereelle? Mika kertoo rahoituksen olevan nelivuotinen. Ensimmäinen vuosi alkaa matkojen suunnittelulla, valitaan minkä ryhmän on järkevin mennä ja sen jälkeen valmistellaan retkikunta. Henkilöstölle tehdään terveystarkastukset, vaatetukset ja kaikki mahdollinen valmiiksi. On mahdollista että ryhmällä on yksi tai kaksi ns. "kenttäkautta" neljän vuoden aikana. Työtä tehdään paljon etukäteen ja matkan jälkeen työaikaa menee saadun datan analysoimiseen.

Kiinnostavaa oli Kalakosken esille tuoma näkemys nykypäivän löytöretkeilijöistä:
"Metodit kehittyy. Nykypäivänä ei voi oikein sanoa olevansa löytöretkeilijä, vaikka tutkimustyö tehdään samoissa olosuhteissa kuin löytöretkeilijät teki. Varsinaiset löydöt tapahtuu sitten, kun tutkijat palaavat takaisin kotiin ja ne alkavat analysoimaan dataa.”

Mika Kalakoski korosti myös puheissaan sitä, että tiede on maailmassa yhteistä ymmärrystä tuova asia:
"Se ei riitä että yksi tutkija tai yhden maan tutkijat tekee, vaan siihen tarvitaan paljon väkeä ja tietoa. Sitä tavallaan ajatellaan, että ollaan tekemässä yhteistä asiaa maapallolle - olisi absurdia jos päättäisi yhtäkkiä ettei mennä sinne tekemään yhdessä, se olisi vähän sellainen että hylätään ihmiskunta ja eristäydytään kokonaan: ei tämä koske meitä!"

Koska Etelämantereen löytymisestä tuli tänä vuonna täyteen 200 vuotta ja meille ilmeni mahdollisuus osallistua tähän upeaan tutkimusmatkaan, päätimme tuoda markkinoille rajallisen määrän, myös tutkimusmatkalla mukana ollutta, Rohje Antarctica -mallia. Tuote on rajoitettu 200 kappaleeseen, 200-vuoden kunniaksi. Lisäksi lahjoitamme jokaisesta myydystä kellosta 20 euroa lyhentämättömänä tieteen tueksi Turun Yliopiston luonnontieteelliselle koulutusalan tutkimuskohteisiin. Näin voimme osaltamme auttaa sekä kehittää tiedettä ja tutkimusta.

Miten Rohje Adventurister Antarctica toimi Etelämantereella?
“Kello toimi koko matkan ja oli ihan hyvää testauskokemusta. Tyylikäs kello!” - Mika Kalakoski

Limited Edition

Adventurister Antarctica

Tutustu
Lähteet:
  • Mika Kalakoski -haastattelu, 03.03.2020
  • https://www.antarctica.fi
  • https://www.scar.org/science
  • https://www.irishexaminer.com/breakingnews/ireland/armys-top-man-to-lead-ceremony-for-edward-bransfield-the-corkman-who-spotted-antartica-976861.html
  • https://www.irishtimes.com/life-and-style/abroad/edward-bransfield-the-corkman-who-discovered-the-antarctic-1.3034958
  • https://www.webcitation.org/67Z0HPi6X